Nuorten Keski-Suomi ry on mukana Serpa-hankkeessa. Hankkeessa nuoret pääsevät tutustumaan kokeilukulttuuriin, löytämään omia vahvuuksiaan ja kiinnostuksenkohteitaan sekä pohtimaan ja ratkomaan nuorten työllistymiseen liittyviä kysymyksiä. Serpaa hallinnoi Jyväskylän ammattikorkeakoulu ja hanke saa Vipuvoimaa EU:lta.
Serpa-tiimeissä olemme kokoontuneet pohtimaan nuorisotyöttömyyden ongelmia ja keksimään niihin ratkaisuja. Jaoimme paljon ajatuksia omasta elämästämme, omista työttömyyden ja työllistymisen vaikeuksistamme, huomioistamme ja haaveistamme, ja tässä blogitekstissä jaamme näitä ajatuksia. Nuoret työttömät saavat osakseen negatiivisia ennakkoluuloja, ja olemme huomanneet myös itse häpeilevämme työttömyyttä. Toisaalta myös työelämä saa ennakkoluuloja osakseen nuorten suunnalta. Nyt, kun on entistäkin arkisempaa joutua työttömäksi, on aika purkaa nämä ennakkoluulot. Työttömät nuoret eivät välttämättä ole työttömiä omasta tahdostaan.
3 ENNAKKOLUULOA TYÖTTÖMISTÄ NUORISTA
1. Työtön=työtön, koska hän on laiska ja saamaton
Yhteiskunta, perheet, suvut, kaverit ja koulut painottavat työnteon tärkeyttä ja vaativat työkokemusta. ’Kiire’ tuntuu olevan ihailtavaa ja ’raskaan työn raatajat’ suorastaan sankareita. Pitäisi pyrkiä työskentelemään ’niska limassa’ ja ’ahkeruus’ tarkoittaa sitä, että töiden ohella ei saa olla muuta elämää.
Työttömyyttä joudutaankin sitten häpeilemään ja peittelemään. Se määrittelee meidät. Arkikielessä työttömät ovat laiskoja ja saamattomia, yhteiskunnan loisia, vetävät viinaa päivät pitkät, pelaavat kotona, syrjäytyneet luuserit. Varsinkin sukujuhlien tätien ja setien kasvoilta voi lukea tätä määritelmää tukevia ilmeitä heti sen jälkeen, kun on käyty keskustelu:
”Mitäs se sinä veljentyttö nykyään oikein teet??”
”No, olen työtön, mutta olen-”
”Vai niin.”
Työttömyys ei useinkaan johdu siitä, etteikö asian eteen olisi yritetty tehdä jotain. Sitä saattaa kirjoittaa kymmeniä ja taas kymmeniä työhakemuksia saadakseen vain kielteisiä vastauksia. Sitä lannistuu ja ahdistuu, samalla kun laskut kasaantuvat. Alamme epäillä itseämme, omia kykyjämme ja tehtyjä valintojamme. Tulee kamala stressi työttömänä olemisesta.
2. Työtön nuori ei tee mitään
Olemme tavanneet tässä hankkeessa monta työtöntä nuorta, joilla on kalenteri täynnä: toisilla on järjestötoimintaa, toisilla matkustelua, on työkokeilua, bänditoimintaa, harrastuksia, työhakemuksia- ja haastatteluja, pääsykokeisiin lukemista ja vapaaehtoistyötä. Työttömyys ei tarkoita sitä, etteikö samaan aikaan saattaisi tehdä paljonkin töitä. Nämä työt eivät välttämättä kuitenkaan kerrytä palkkaa, veroja ja eläkettä, eivät välttämättä toimi edes CV:n täytteenä, mutta toimettomuudeksi niitä ei voi laskea.
3. Työttömyys on pelkästään huono asia
Lyhyen aikaa työttömänä oleminen on koettu meidän tiimissä mukavaksikin jutuksi. Silloin on aikaa miettiä hetki, mitä elämältä haluaa, mitä työtä olisi kiva tehdä tai kokeilla ja mitä muuta elämältä haluaa kuin töitä. Työttömänä ajanjaksona ehtii ehkä toteuttamaan unelmiaan, kuten vaikkapa ulkomaanmatkan.
Meidän sukupolvemme käsitys työstä on erilainen kuin aikaisempien. Työ ei ole enää se ykkösjuttu, eikä työhön haluta käyttää kaikkea aikaa. Haaveilemme elämyksistä, matkoista ja muusta työn ulkopuolella olevasta elämästä. Työ voidaan ajatella myös pelkästään välineeksi tai keinoksi saavuttaa noita muita asioita. Haluamme tehdä mielekästä työtä, emme välttämättä sitä, mitä suku, perhe, koulu tai muu ulkopuolinen taho toivoisi tai olettaisi meidän tekevän.
3 ENNAKKOLUULOA TYÖELÄMÄSTÄ
1. Yrittäjyys on kamalaa, ei ollenkaan minun juttuni
Olemme keskustelujen tiimellyksessä huomanneet, että meillä on työelämään liittyviä ennakkoluuloja. Joku on sanonut jotain, ja toinen kumonnut sitten, että no siinä työpaikassa ei ainakaan ollut niin. Esimerkiksi yrittäjyys koetaan pelottavana asiana: yrittäjän täytyy olla superihminen, paljon haasteita ja vastuuta, ei lepoa, ei vapaapäiviä, pelkästään pitkiä ja raskaita työpäiviä, burn out.
Yrittäjyydessä on kuitenkin muitakin puolia ja yrittäjän on mahdollista vaikuttaa omiin työolosuhteisiinsa. Esimerkiksi osuuskuntatoiminnassa riskit ovat pienemmät, vastuuta voi jakaa, ja osuuskunnan jäsenet voivat täydentää toisiltaan puuttuvia ominaisuuksia. Osuuskunnan jäsen ei välttämättä ole kokoaikainen yrittäjä, ja voi täten saada vaikkapa työttömyyspäivärahaa.
2. Töihin menon jälkeen ei ole muuta elämää
Monet nuoret pelkäävät, että esimerkiksi kesä menee aivan pilalle töitä tehden. Ei päästä festareille, ei päästä ulos nauttimaan auringosta, kesä menee hukkaan, ei yhtään kivaa. Tähän voi kuitenkin vaikuttaa paljon sillä, minkälaista työtä hakee ja minkälaisin ehdoin. Jos haluaa kesätöitä, mutta myös kesälomaa, on haettava osa-aikaisia töitä, extraajien paikkoja, muutaman viikon tai vain kuukauden kestäviä työpaikkoja. Ulkotyöt tai yötyöt voivat olla ratkaisu sille, joka haaveilee päivät auringonotosta.
Moni tiimissämme on kokenut, että työnantajat ovat useimmiten joustavia. Festariviikonloput ovat hyvinkin neuvoteltavissa, jos niistä vain ilmoittaa pomolle aikaisin. Uusi työ tuo uusia tietoja, taitoja ja tuttavuuksia, joten työ täytyy ajatella uutena kokemuksena, eikä pelkästään menetyksenä.
3. Suomalainen työrutiini ahdistaa
Olemme tiimissä pohtineet työhön liittyviä kulttuurieroja, ja tulleet siihen tulokseen, että Suomessa pitäisi vähän relata. Täällä työaika on käytettävä mahdollisimman tehokkaasti, muuten omatunto soimaa, työstä on suoriuduttava täydellisesti, sillä on saavutettava tuloksia ja niitä mitataan. Kun työt on tehty, juostaan tukka putkella kotiin jatkamaan muiden viikkorutiinien suorittamista.
Yhdellä tiimiläisellämme on työkokemuksia Tanskasta. Siellä työhön suhtaudutaan paljon rennommin. Työpäivän aikana on lupa hoidella omiakin asioita ja viipyä lounastauolla vähän pidempään. Töissä saa vähän hullutella, pelailla ja vitsailla työkaverien kanssa, kuitenkin niin, että työt tulevat tehtyä. Päivän päätteeksi työporukka kokoontuu vielä kapakkaan yksille, ennen kuin muut velvollisuudet kutsuvat. Olisiko Suomessakin mahdollista saada työskentelystä samaan aikaan rentoa ja tuloksellista?
Työpaikan rentous ja tunnelma ovat tietysti paikka- ja alakohtaisia, eikä voida olettaa, että kaikkialla pätisivät samat säännöt. Olemme kuitenkin huolestuneita työhyvinvoinnista, emmekä ole valmiita työskentelemään oman hyvinvointimme kustannuksella. Työilmapiiri, rentous ja hauskanpito ovat olennainen osa työssä viihtymistä.
Työntekijöinä meillä on kuitenkin mahdollisuus vaikuttaa ja kehittää ilmapiiriä omalla työpaikallamme. Oma käytöksemme merkkaa paljon: hymy, kohteliaat sanat, kiitos ja anteeksi, ihan perusjutut. Voimme myös itse ehdottaa ja järjestää työporukan illanistujaisia tai yhteistä tyhy-reissua. Velvollisuutemme on myös puuttua esimerkiksi työpaikkakiusaamis- ja syrjimistilanteisiin.
3 TYÖLLISTYMISEN ONGELMAA
1. Suhteilla saa töitä, mutta mistä saa suhteita?
Aina palkataan vanha kesätyöntekijä, tuttavan tuttu, kaiman kummin sisko, onko meillä muilla mitään mahdollisuuksia? Jos kaupunginjohtajan lapset nappaavat kesätyöt oman nenän edestä, se tuntuu niin väärältä ja epäreilulta. Kun taas itseä sattuu onni potkaisemaan, ja pääsee vanhaan harjoittelupaikkaan töihin, niin sehän on aivan luontevaa. Miten itse tekisit valintoja, jos olisit rekrytoija? Jos kahdella hakijalla on molemmilla hyvät paperit, ja tunnet heistä toisen, kumman palkkaisit? No tutun tietysti.
Töihin on siis helpompi päästä suhteiden kautta. Suhteiksi käyvät kaikki tuntemasi ihmiset: kaverit, vanhemmat, sukulaiset, opettajat, työkaverit…Mitä hanakammin kerrot eteenpäin, että olisit vailla töitä, sitä luultavimmin voit saada puhelinsoiton tutun tutulta, joka tarvitsisi työntekijää.
2. Täytyy olla työkokemusta, jotta pääsee töihin – jos ei pääse töihin, mistä saa työkokemusta?
Tämä on latistava oravanpyörä, joka ei päästä työtöntä otteestaan. Yksi lyhytkin työpätkä voisi saada pyörän pyörimään eteenpäin. Haluaisimmekin tässä asiassa rohkaista työnantajia palkkaamaan uusia, työttömiä työnhakijoita enemmän kuin niitä, jotka vaihtavat työpaikkaa.
Jos pyörä junnaa paikallaan, voi erilaista työkokemusta hakea myös muuta kautta, kuten järjestötoiminnasta, vapaaehtoistyöstä tai omasta projektista.
3. Välipudotus valmistumisen jälkeen
Monet nuorten työllistymistä edistävät hankkeet on suunnattu alle 20-vuotiaille. Haussa on silloin työntekijöitä pienenpiin hanttihommiin, lyhyenpiin työsuhteisiin tai työkokeiluihin. Juuri ammattiin valmistuneilla tähtäimessä ovat jo haasteellisemmat työt, mutta kokemusta niistä ei välttämättä ole. Nämä työnantajat taas toivovat mahdollisimman kokeneita työntekijöitä. Voikin olla, että jos valmistumishetkellä ei ole vielä työpaikkaa tiedossa, sitä voi joutua odottamaan kauan. Koulun antama tuki on silloin kadonnut kokonaan, ja yhtäkkiä nuori onkin aivan tyhjän päällä.
Työnantajilla on omituinen käsitys, että alalle valmistuneet opiskelijat ovat välittömästi valmiita työkentälle, millaisiin tilanteisiin tahansa. Jokaiseen työtehtävään tulisi kuitenkin antaa oma koulutus, perehdytys, tilaa pienelle mokailulle ja kokeilulle, ja tällä tavalla ajan kanssa voidaan saada työpaikalle kokenut ja osaava työntekijä. Olemme Serpassa pohtineet, voisivatko koulut antaa enemmän eväitä valmistumisen hetkellä, tarjoamalla esimerkiksi työpaikkoja yhdeksi vuodeksi valmistuville opiskelijoille. Koulun pyörittämä, vaikka osuuskuntapohjainen yritys, voisi palkata sellaiset nuoret töihin, jotka ovat vaarassa jäädä ilman työpaikkaa. Turvallinen kouluporukka ja -ympäristö säilyisivät, ja valmistuneet saisivat lisää aikaa työn etsintään.
Nimim. Nuksun Serpa-tiimi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti